Tänään minusta ei ole ollut mitään hyötyä kenellekään. Onko yleensäkään? No, sitä voi pohtia jos jaksaa. Minä en nyt jaksa enkä viitsi.

Olen ollut koko päivän ihan jossain omassa maailmassani. En välttämättä huomaa siirtyväni huoneesta toiseen, jossain vaiheessa säpsähdän hereille ja ihmettelen että mitäs täällä teen kun äsken olin tuolla. Ja se äsken oli oikeasti puoli tuntia-tunti sitten. En kuule mitä minulle puhutaan, se aiheuttaa pahaa mieltä ja närkästystä muissa ihmisissä. Olen ollut koko päivän hereillä mutten kuitenkaan hereillä.

Sen huomasin kun toisen kerran jo tänään heitin kuumat kahvit melkein päälleni. Muuten on pakko sanoa etten tiedä yhtään mistään yhtään mitään.

En ole saanut aikaiseksi yhtään mitään. Tietääkseni. Jossain horroksessa kai.

Ehkä olisi parasta jos suunnistaisin petiin pikkuhiljaa. Saa nähdä mistä itseni sillä matkalla löydän.