Olin jo melkein saanut kiinni "normaalista" unirytmistä, mutta lipsahdin taas takaisin vanhaan malliin, valvon myöhään, nukun pitkään. Se on kierre, jota ei ole helppo katkaista, varsinkaan kun mielessä pyörii kysymys, miksi pitäisi? Kun ei ole tarpeeksi hyvää syytä. Jonkin aikaa osasin herätä aamukuudelta ja siitä johtuen nukahdinkin ajoissa, usein jo ilta kymmenen aikoihin. Roomaa ei rakennettu yhdessä yössä, mutta minun vuorokausirytmini tuhotaan helposti juuri siinä ajassa. Aamulla ei ole syytä herätä tai ainakaan nousta ylös, puolen päivän aikaan siinä jotenkuten pakottamalla onnistun. Illalla/yöllä on tosi vaikea nukahtaa, tulee levoton olo, keksii kaikkea mitä pitäisi tehdä vaikka tietää että päivällä ehtii ihan hyvin tekemään kaiken. Sitten kun vihdoin nukahtaa, nukkuisi vaikka kuinka pitkään. Entä mitä tekee päivällä? Ei mitään, lusmuilee vaan saamattomana ympäriinsä. Laiska Tyhmä ja Saamaton. Sellainen minä olen.

Sitä tosin en kirjoittanut työhakemukseen jonka juuri äsken sain yllätys yllätys tehtyä. Jotain sentään. No, se nyt ei ollut kovin vaikeaa, kun en poistanut edellistä, sain käyttää sitä pohjana, muokkasin vain vähän tähän tarkoitukseen sopivaksi. Vielä kun saisi lähetettyä sen. Siis, postimerkin hinnan nyt löydän kokoon vaikka mistä ja postin ohi kuljen lähes aina kun jonnekin lähden. Kysymys onkin siitä, muistanko ottaa sen mukaan. Tai sitten siitä "muistanko" ottaa sen mukaan. Kuten sanoin, Laiska Tyhmä ja Saamaton. Siitäkin huolimatta että jos kävisi niin hyvä tuuri(hah-hah-haa) että saisin tuon työpaikan, pakostakin vuorokausirytmi paranisi, uskon että unen laatukin paranisi, ja mikä tärkeintä, tuntisin itseni edes tarpeelliseksi. Ainakin uskon niin.

Nyt tunnen itseni vain ja ainoastaan tarpeettomaksi luuseriksi, sellaiseksi joka olisi tehnyt maailmalle palveluksen jos ei olisi koskaan syntynytkään. Tosin, siitä saatte syyttää vanhempiani, minulla ei siinä asiassa ollut valinnanvaraa.

Pitäisi ja pitäisi. Pitäisi niin paljon. Pitäisi sinne postiin. Pitäisi lähteä lenkille. Pitäisi jaksaa kiinnostua lenkkeilystä pidemmäksi aikaa kuin pariksi päiväksi kerrallaan. Pitäisi saada siivottua. Pitäisi surutta heittää kaikki ylimääräinen pois. Miten muuten voi olla mahdollista että 24,5 neliön kotikolooni mahtuu niin paljon turhaa tavaraa ja rojua? Ja miten on mahdollista että mahdun itsekin vielä sekaan? Olen asunut tuossa kolossa 8 vuotta ja vieläkin tuo on minulle täysi mysteeri. Tavaranpaljous alkaa jo inhottaa, mutta mistä saisi sen tuuppauksen, sen potkun takapuoleen jonka seurauksena rojut alkaisivat tuntuvasti vähentyä? Kun "eihän tätä voi heittää pois, ikinä en ole tällä mitään tehnyt, mutta kun se on lahjaksi saatu..."

Kuka tahtoisi tulla siivoamaan ja heittämään pois kaikki mikä ei ole täysin välttämätöntä? Palkaksi saisi kahvia. Pullaa ei saa, koska en osaa leipoa. Enkä ole ikinä viitsinyt opetella. Mitäs minä sanoin? Laiska Tyhmä ja Saamaton.