Kunhan joulu on ohi, toivon voivani pysyä hetken aikaa ainakin mahdollisimman paljon kotikolossani lukkojen takana, mieluiten unessa.  Voi kun joulu olisi jo ohi.

Olen ainakin onnistunut pitämään mölyt mahassani, jos en missään muussa ole onnistunutkaan. Purrut hampaat yhteen, kuunnellut ja hymyillyt. Kyllä, selvä on, pesen nuo ovenkarmit vielä kertaalleen ja yritän tällä kertaa tehdä sen vielä paremmin kuin kahdella ensimmäisellä kerralla. Kyllä, järjestän nuo kaapit uudelleen ja yritän saada kaiken täsmälleen millilleen oikealle paikalleen toisin kuin aiemmin. Ei, en minä laiskottele, ehdin kyllä tehdä kaiken vaikka hetken istahdan tähän nojatuoliin hörppäämään kupin kahvia. Ja kyllä, tämä "kuulostaa" omaankin korvaani typerältä ruikutukselta. Anteeksi. Alkaa vaan pinna palaa. Ja kun en viitsi/tahdo pahoittaa kenenkään mieltä täällä jotta en saisi aikaiseksi isoa riitaa, kirjaan tätä mielummin kaikessa hiljaisuudessa tänne. 

Taas yksi syy hokea itselleni illalla, ettei minusta ole kuin valittamiseen ja ruikuttamiseen, että kaikille olisi parempi jos minua ei olisi olemassakaan, että en osaa mitään, että olen maailman huonoin ihminen, tai ainakin sieltä huonoimmasta päästä, koska valitan tällaisesta asiasta.

Eilen olin niin väsynyt illalla että piilouduin lopulta kotikolooni peiton alle itkemään, taas. Kuulostaa kamalalta, mutta se teki ihan hyvää. Voi olla että tänä iltana on sama edessä. Osansa tekee sekin että kuume ei ole vielä kokonaan minua jättänyt, vaikkakin siihen suuntaan on menossa. Selvästi parempaan.

Meinasin lämmittää saunan tänään mutta sen verran paha kröhä, etten taida pystyä siellä paljon hengittelemään. Eikä se kai muutenkaan hyvää tee flunssaisena ja kun välillä kuumettakin vaikkei enää niin paljon. Tai näin olen kuullut ettei suositella saunaa silloin. Tyyny-parka saa kokea kovia kun yritän taitella siitä sopivan korkuista jotta saisin pääni vähän ylemmäs että henki kulkisi makuullakin. Isäni oli ihana ja toi minulle tänään yskänlääkettä kun pyysin ja lupasin maksaa takaisin heti ensitilassa, kun saan rahaa. Tosin olen heille velkaa muutenkin jo aika paljon, joskus olen joutunut ryömimään heidän edessään lainaa pyytäen, mutta en niin paljon kuitenkaan etten sitä pystyisi maksamaan seuraavasta "tilistä".

Eräs muisto on taas kiusannut jonkin aikaa, mutta jospa jätän sen kirjoittamisen tuonnemmaksi kuitenkin. Kun ei jaksaisi edes ajatella koko asiaa. Isommin sekin iskee aina iltaisin, tekee levottomaksi ja pelottaa nukku-matin kauemmaksi. Silti vähän paremmin olen nukkunut, viimeisen kerran viime yönä katsoin kelloa kahden aikaan ja kymmenen paikkeilla aamulla heräsin.

Kyllä kai se tästä.

Klo. 00.51.

Jassoo, nyt meni hermot. Mitäs jos en huomenna heräisi ollenkaan? Eikö olisikin hyvä idea?

Rakas äitini tuossa voivotteli kun ei millään tahdo päästä liikkumaan, minä siihen että älä nyt hyvä ihminen väkisin tee liikaa mitään, kun vasta leikkauksessa olit, eihän voi odottaakaan että heti täysin kunnossa olisit. Äitini tokaisi siihen että jos hän väkisin yrittäisi hän olisi jo alkanut siivota täällä, sekin pitäisi jouluksi tehdä, kunnon siivous.

Niin. Mitähän minä olen täällä tehnyt koko hela päivän...ilmeisesti en yhtään mitään. Ilmeisesti minusta ei oikeasti ole yhtään mitään hyötyä. Miksi sitten edes yritän?

Kuulostaa typerältä, kyllä....mutta minähän nyt tunnetusti olen typerä ja itsekäs ja laiska ja saamaton ja inhottava ja huono ihminen. Mitä muuta minulta voisi odottaakaan...

Nyt voi odottaa ainakin että lähden peiton alle, laitan silmät kiinni, toivon että nukahdan ja että huomenna ei tarvitse enää nousta ylös. No, ainakin nyt menen sinne peiton alle. Millään muulla nyt niin väliäkään...

Öitä.