Haluatteko tietää mikä on oikeasti pelottavaa, ehkä pelottavampaa kuin se unissani vaeltava haamu/kummitus/aave?

Joku aika sitten yksi tuttu soitti. Nykyään hän on vain tuttu, joskus olimme ystäviä, näimme usein ja pidimme yhteyttä muutenkin useammin. Elämä heittelee minne tahtoo, aloimme vieraantua toisistamme. Nykyään joskus silloin tällöin kyselemme toistemme kuulumisia, emmekä enää oikeastaan tunne kovin hyvin.

Eräänä iltana hän soitti ja mitä siinä sitten juttelimmekin, kun yhtäkkiä hän kysyi saako arvata jotain. Minä siihen että saahan sitä arvata. Sanoi että kun hän viimeksi kävi(vuosikausia sitten) täällä, sänkyni oli seinän vieressä, mutta nyt se on keskemmällä ja olin kääntänyt sen toisinpäin seinään nähden. Kuten olinkin. Tosin tästä pienestä yksityiskohdasta en ole hänelle koskaan maininnut. Lisäksi hän pystyi luettelemaan todella tarkasti mitä minulla on tuolla kotikolossa, missä siellä ja missä asennossa, kaikki värit jne. Sanoi pystyvänsä näkemään sen yhtä selvästi kuin jos olisi itse käymässä täällä. On kuulemma lapsesta asti osannut sen taidon. Niin hyvin hän kuvaili asioita ja esineitä joita en ollut kertonut hänelle omistavani, että joko hän tosiaan omaa jonkun lahjan tai kirouksen, kumpi se sitten onkaan, tai sitten on käynyt salaa asentamassa jotain piilokameroita kämppääni. En kuitenkaan usko että satojen kilometrien päästä lähtee ajamaan ihan vaan sen takia.

Mutta pelottavaa on se että kerrottuaan minulle tarkasti pienintäkin yksityiskohtaa myöten kaiken mitä ympärilläni oli, ilman ainuttakaan virhettä, sellaisiakin asioita joita hänen ei olisi pitänyt millään voida tietää, tämä tuttuni kehotti minua olemaan ensi viikolla extra-varovainen liikenteessä. Tai ei kehottanut, pisti minut lupaamaan, sanoi että hän jauhaa tästä asiasta kunnes oikeasti lupaan olla varovainen. Se oli pelottavaa. Mietin uskallanko ollenkaan minnekään ensi viikolla. Keskiviikkona ainakin pakko lähteä liikenteeseen. Muuten voisi vaikka pysyä kotona.

Ja tänään, koska ilmeisesti en ole pelästynyt vielä tarpeeksi, aion katsoa kaikki veljen kaapista löytyneet Scream-leffat. Olenhan ne toki nähnyt joskus ennenkin mutta siitä jo aikaa vaikka kuinka kauan, niin kauan etten oikeastaan muista niistä mitään. Vieläkin vähän oksettava olo, joten mikäs sen mukavampaa kuin käpertyä potemaan peiton alle ja katsomaan leffoja. Eipä oikein mikään muu juuri nyt huvitakaan. Mutta sitä ennen, aamukahvi. Kyllä, nyt on aamu minulle taas. Viime yö meni valvoskellessa. Mutta sehän jo niin tuttua.