Aarrgghh!! Miksi pitää olla tällainen lahopää? En oikeasti muista enää yhtään mitään, en asioita jotka olen kuullut tai lukenut tai päättänyt puoli tuntia sitten, vartti sitten, jopa 5 minuttia sitten. Miten siis voisin muistaa asian joka sovittiin n. 2 viikkoa sitten? Positiivista että muistin vielä tänään. Huomenna pitäisi mennä käymään työverkossa, kahdelta on aika sinne, eikä minulla ole aavistustakaan millä sinne taas pääsen. Rahaa saan aikaisintaan torstaina, viimeistään perjantaina. Ja huomenna on keskiviikko. Ei siis varaa bussiin vielä huomenna. Joten tarvitsen kyydin sinne. Isä on aamuvuorossa töissä, pääsee lähtemään vasta kahdelta. Se ei auta. Vanhempi veli myös samalla aikataululla töissä. Nuorempi veli koulussa kolmeen saakka. Tämähän mielenkiintoista. Olin jo menossa nukkumaan kun muistin tuon asian ihan yhtäkkiä. Ajattelin että täytyy kysyä josko vanhemmat pystyisivät lainaamaan bussirahat. Pyytää, anella, luvata ehdottomasti maksaa takaisin viimeistään perjantaina. Saattaisin lainan saadakin, erilaisten kommenttien rahankäytöstä saattelemina. Vaan kuinka ollakaan, eivät ole kotona enkä tiedä milloin tulevat. Ja isä lähtee töihin huomenna niin aikaisin etten ole edes hereillä vielä silloin. Ei kai auta kuin pysyä hereillä ja odottaa josko piakkoin ilmaantuisivat.

Päivä oli raskas, vaikka olikin vain 4 tuntia. Jotenkin kaikki asiat tuntuneet tänään liian raskailta. Ei olisi jaksanut nähdä ketään, kuunnella ketään tms. Onneksi nuorempi veli ilahdutti hetkisen. Oli keksinyt uudet sanat erääseen lauluun. Ja vieläpä hyvät. Hauskat. Huumoripohjalta. Sain oman kopion niistä sanoista. En laita niitä ainakaan vielä tänne, koska en tiedä mitä mieltä hän siitä olisi. Kun ei kuulemma ole muille näyttänyt kuin minulle niitä. Sanoittaja hänestä olisi pitänyt tulla. Muutamat naurut sentään sain niistä sanoista tänään. Siunattu pikkuveli.

Minä keitän nyt kahvia ja odottelen josko joku kotiutuisi ennemmin tai myöhemmin. Mieluummin ennemmin tällä kertaa.