Tunnen itseni taas niin saamattomaksi paskaksi. En ole saanut aikaiseksi pidettyä yhteyttä kehenkään liian pitkään aikaan. Ei pitäisi ajatella niin, mutten voi sille mitään että ajattelen monen odottavan ja edellyttävän minulta sitä että pidän yhteyttä edes jollain tavalla. Vaan kun en yksinkertaisesti jaksa. Kaikki tuntuu olevan liikaa, kaikki äänet ärsyttävät, en jaksa keskittyä kuuntelemaan ketään. Töissäkin kun työkaveri jutteli ja puhua pulputti tavalliseen tapaani minun teki mieli käskeä hänen pitää kerrankin turpansa tukossa. En tietenkään tehnyt niin, yritin kestää, purin hampaat yhteen ja toivoin hiljaa mielessäni että hän hiljenisi edes muutamaksi minutiksi. Muutenkin, tuntuu että olen valmis räjähtämään lähes aina kun joku minulle jotain sanoo. Ihan mitä tahansa. Vielä olen selvinnyt sillä että ynähtelen jotain sopivan kuuloista sopivaan kohtaa puhetulvien välissä. En edes rekisteröi mitä puhutaan. Kun ei jaksa kuunnella niin ei jaksa kuunnella...