Takana. Enkä ole nukkunut vieläkään, en haluakaan nukkua nyt kun sitten en takuuvarmasti nukkuisi ensi yönäkään. Kahvia, kahvia ja kahvia. Vaikka vatsa yrittääkin kertoa että ei enempää tätä lajia kiitos. Väkisin kuitenkin nielen, yritän pitää itseni hereillä.

Tänään on sadellut vähän väliä. Ei ole mitään ihanampaa kuin koko ajan yltyvä sade, tummat pilvet, ihana pimeys päivällä. Välillä sade laantuu ja loppuukin hetkeksi, jopa aurinko pääsee kurkkimaan pilvien välistä. Mutta hetken päästä alkaa taas tuulla ja se tuo mukanaa uusia ihanan tummia pilviä ja pian sataa taas, yltyy yltymistään. Silloin on pakko mennä ulos ihailemaan. Toki sen verran omituinen olen, etten voi ihan muuten vaan mennä ulos istuun sateen pauhatessa ympärillä, mitä naapuritkin ajattelis? Onneksi olen tupakoiva ihminen, voi kääriä sätkän ja mennä pihalle tyyliin "ihan tässä vaan sauhuille nopeesti, kappas alkoi just sataa kun päätin tulla". Miksi lieneekään niin mukamas tärkeää että mitä naapurit ajattelee? Saattaa olla jäännös kouluajoilta, 9 vuoden koulukiusattuna oleminen saattaa vielä vaikuttaa. Mutta siitä ehkä joskus toiste. En halua pilata tätä päivää, kun nyt jotenkin taas kevyempi ja hyvä olo yön valvomisesta huolimatta.

Antaa sataa vaan!