Täällä istun koneella taas, vaikka kaiken järjen mukaan kai pitäisi nukkua. Siltä kyllä tuntuukin, väsyttää, silmiä särkee. Vaan kuinkas kävikään kun nukkua yritin? NukkuMatti unohti minut taas.

Joten muisteleminen alkoi taas. En ole koskaan ollut hyvä hankkimaan(ehkä huono sana?) Ystäviä ja kavereita. En oppinut sitä taitoa lapsena. Koulussa olin erittäin ujo ja hiljainen, saattoi mennä päiviä etten kenellekään puhunut mitään. Välitunneilla seisoskelin yksin nojaten vanhaan mäntyyn tai koulun seinään ja yritin muuttua näkymättömäksi. Tietenkään se taika ei onnistunut. Alkuun kyllä jotkut lapsista halusivat kaveerata kanssani, pyysivät heille leikkimään koulun jälkeen. Pudistin päätäni. Jos olisin alkanut kaveriksi jonkun kanssa, hänet olisi pitänyt pyytää meille koulun jälkeen, enkä voinut tehdä sitä. Siksi ja hiljaisuuteni tähden olin todella helppo saalis kiusaajille. He saivat myös ne pari lasta jotka olisivat alkuun halunneet kaverikseni, mukaansa. Siitä alkoi 9 vuoden kouluhelvetti.

Mutta eihän meille voinut ketään kutsua. En itsekään olisi uskaltanut mennä kotiin, mutten uskaltanut olla menemättäkään. Koskaan ei tiennyt, odottaisiko pihassa poliisi, ambulanssi vai ruumisauto. Vanhempamme joivat yhä useammin ja enemmän. Ja se tarkoitti että tappelivat yhä useammin ja enemmän. Ja yhä verisemmin. Pieni lapsi pienessä päässään kehitti ajatuksen, että jos olisin kiltimpi, jos olisin parempi, ehkä vanhempien pinna ei olisi niin kireällä että pitää juoda ja tapella. Olin siis entistä kiltimpi. Ja huolehdin siitä että olin siivonnut kaikki lasinsirut, veret jne. ennen kuin veljet heräsivät katsomaan lauantai-aamun piirrettyjä. Vältin mahdollisimman paljon pyytämästä mitään.

Ja aina huomasin, etten vieläkään ollut tarpeeksi kiltti, en vieläkään ollut tarpeeksi hyvä lapsi. Enkä ole edelleenkään. Vaikka vanhempamme eivät juo enää, eivätkä myöskään tappele kuten silloin. Vaikka nyt tajuankin ettei se minun syyni että tekivät niin aikanaan. Silti, koko ajan tunnen edelleen, etten ole tarpeeksi kiltti, en ole tarpeeksi hyvä. En koskaan onnistu.