Olipahan taas vaikea ja raskas tuo viime yö. Puhelin alkoi piipata viestin merkiksi. Eräs puolituttu lähetteli viestiä ja jotain yleistä höpinää laitoin takaisin. Olemme ennenkin viestitelleet joskus. Hän jostain ihmeen kumman syystä kuulemma olisi halunnut ystävystyä kanssani. Meillä ajatukset menneet ihan hyvin yksiin jne, muutenkin mukavalta ihmiseltä vaikuttaa ja välimatkasta huolimatta meistä olisi voinut tulla ihan hyvätkin kaverit. Mutta kun minulla tapana aina jotenkin mokata nuo jutut. Ja nyt niin tein sitten viime yönä. Oikeastaan, en edes tiedä mitä sellaista sanoin että hän suuttui ja käski minun hävittää puhelin numeronsa. Aika ymmälleni jäin, hän kun ei suostunut asiasta keskustelemaan eikä edes kertonut mitä sanoin. Sitä sitten mietin itsekseni pimeässä kaikkien muiden ajatusteni kanssa samassa sekamelskassa. Tarvitseeko sanoa että nyt väsyttää? Laitoin puhelimen kiinni nyt ainakin joksikin aikaa. Kun tulin siihen tulokseen että minun on todellakin parempi pitää suuni kiinni ja keskittyä vain tänne kirjoittelemiseen ja sähköpostiin. Vaikka kai minä näilläkin onnistun vielä jotain tuhoa saamaan aikaan. Kyllä, minulle tuo viime öinen oli iso juttu, vaikka joitakin se ei ehkä heilauttaisi suuntaan eikä toiseen. Voisinpa olla vain että EVVK. Vaan kun en osaa. Ja minulla ei ole niin paljon ihmisiä ympärilläni että olisi varaa yhtäkään heistä menettää. Ehkä mokaankin aina juuri siksi. Tiedän jossin vaiheessa kuitenkin menettäväni ne ihmiset, joten ehkä ajattelen että parempi kun ei ole ketään, ei ole menetettävää sitten. Tai mistä minä tiedän.

Siihen toiseen juttuu, josta aiemmin kirjoitin. Päätin nyt olla kirjoittamatta sitä muistoa joka niin kovasti edelleen ahdistaa. En oikeasti pysty sitä kirjoittamaan edes paperille lukittuun pöytälaatikkoon. Sitä ei vaan saa ulos. Vaikka kuinka yrittäisin pakottaa. Pakottamisesta ahdistun lisää. Joten parempi antaa olla nyt. Ainakin toistaiseksi. Nuo muut jutut joita olen tänne kirjaillu...no...olkoon ne nyt täällä edelleen, ei niiden poistaminen kuitenkaan mitään auttaisi mihinkään asiaan. Sen verran kauan ovat kuitenkin siellä olleet että onhan niitä ehditty lukea. Tulevien merkintöjeni osalta ajattelin, että varmaan pitää ensin ajatella oikeasti mitä on kirjoittamassa ja miten ja kirjoittaa vasta sitten. Ajatellut olen kyllä tähänkin asti, mutta olenko ajatellut tarpeeksi?

No, kirjoittaminen ei minun osaltani vieläkään kuitenkaan lopu. Sorry, ette te minusta ihan vielä eroon pääse. Että siitäs saitte :)