Olen aina välillä haaveillut että jos pystyisin, jos ei olisi mitään esteitä, kaivaisin laatikosta kartan eteeni, sulkisin silmät ja tökkäisin sormellani jonnekin päin karttaa. Sitten pakkaisin mukaan vain välttämättömimmän ja lähtisin sinne minne olin osoittanut. Oleilisin siellä jonkin aikaa, katselisin ympärilleni, tutkisin mitä siellä on, millaisia ihmisiä jne. Sitten kun kyllästyisin, katsoisin kartalta seuraavan paikan ja lähtisin taas.

Mihinkään ulkomaille en hingu, enkä varsinkaan paikkoihin joihin päästäkseen on käytettävä lentokonetta. En ole koskaan lentänyt enkä aio aloittaakaan. Pidän jalat tukevasti maan pinnalla. Suomea kun joskus pääsisi kiertämään...sinä kesänä kun täytin kymmenen, vanhemmat vuokrasivat asunto-auton. Pakkasimme tavaramme ja serkut mukaan ja lähdimme, kiertelimme Suomea ja joulupukkia kävimme tapaamassa juuri syntymäpäivänäni. Sain lahjankin, hienon palapelin josta tuli Suomen kartta. Vahinko että samana kesänä se katosi muutossa. Mutta olinpa ollakseni, kun muut lapset katsoivat kateellisina vieressä ja ihmettelivät miki tuo yksi saa joulupukilta lahjan kesällä. Mutta siitä reissusta en edes muista paljon mitään. Tahtoisi kierrellä taas, tällä kertaa voisi päähän jäädäkin jotain, että millainen paikka tämä onkaan.

Tosin siihen tarvittaisiin rahaa, auto ja monen muunkin asian olisi oltava toisin. Haaveissa se hyvä puoli että niissä ei ole mitään esteitä. Niissä voit olla kuka ja missä tahansa. Huono puoli niissä on se, että jossain vaiheessa täytyy aina palata todellisuuteen.

Piti saada sanottuakin jotain, en saa ilmeisesti vieläkään ajatuksia ulos, en ainakaan niin kuin haluaisin. Tarkoitin siis jotenkin näin:

Jos voisin, jos mikään ei estäisi, lähtisin heti täältä, jonnekin, ihan minne vain. En kertoisi kenellekään suunnitelmistani, osaksi siksi kun en tekisi sen suurempia suunnitelmia, lähtisin vaan hetken mielijohteesta jonnekin ja sieltä taas jonnekin jne. Osaksi en kertoisi kenellekään myös siksi, että en tahtoisi ainakaan ihan heti tulla löydetyksi. Tahtoisin vaan kadota täältä jonnekin ihan muualle, tietämättä itsekään lopullista päämäärää.

Jos tarpeeksi kauan uskottelee itselleen olevansa kadonnut, ettei edes ole olemassa, katoaako silloin oikeasti?