Jännitän ihan älyttömästi tiettyjä puheluita. Jos muuten vaan soittelen ja kyselen kuulumisia jne, ei ole vaikeaa jatkaa puhelua parhaimmillaan jopa 2 tuntia putkeen jos molemmat sitä haluavat. Mutta annas olla kun pitäisi esim. työpaikoista soitella. Jännitän jo etukäteen varmaan ainakin 5 ihmisen edestä.
Tämän aamun olen kuitenkin yrittänyt harrastaa puhelimen käyttöä juuri tuohon tarkoitukseen. Tässä lähellä olisi työpaikka joka kuulostaisi ihan hyvältä, vaikka töitä onkin vain kahtena päivänä viikossa. Ei vaadi edes aikaista heräämistä kun on iltahommaa, kuitenkin niin että pääsen vielä viimeisellä bussilla kotiin sieltä. Muutenkin tosi houkuttelevaa. Pariin otteeseen jo yrittänyt, puhelu ohjautuu vastaajaan ja niille en osaa sanoa yhtään mitään. Eli jatkan yrittämistä. Jokaisen soiton jälkeen tupakalle iso mukillinen kahvia mukana. Jokaisen soiton jälkeen saa juosta vessaan. Jokaisen soiton jälkeen täytyy hengitellä syvään ja yrittää rauhoitella itseään ja tsempata oikein kunnolla yrittämään uudestaan.
Siihen vielä se että joudun soittelemaan vanhempien lankapuhelimesta kun omassa luurissa ei ole saldoa enkä pysty lataamaan sitä nyt. Täällä ei ole tällä hetkellä ketään kotona ja tahtoisin saada asian hoidettua ennen kuin kotiutuvat. Häiritsee vielä enemmän jos ovat kotona, silloin vasta sanoissani sekoilenkin. Kuuntelevat tosi tarkkaan jokaisen sanan. Keksivät tikusta asiaa joka puolelle asuntoa jotta "joutuisivat" kulkemaan vierestä mahdollisimman monta kertaa päätään pudistellen. "Turhaan yrität, ei sinusta siihen kuitenkaan ole." Ei kiva.
Iltapäiväksi lupasin itselleni heti herättyäni reissun Suureen Kaupunkiin, käy tässä soittelussa nyt miten tahansa. Ei ole mitään syytä lähteä sinne, mutta vaikka kävisin vaan keskellä kaupunkia polttamassa tupakan, niin se jo on paljon. Voinhan tekosyyksi keksiä vaikka hakevani sieltä lankaa, vaikka sitä saa lähempääkin. Pääasia että menen kun sen kerran itselleni lupasin. Ja tänään en sitä peru, en vaikka mikä olisi.
Mutta nyt jatkettava puhelin terrorismia.
Klo. 11.09
Sain ihmisen langanpäähän, oli kuulemma juuri eilen luvannut sen paikan jollekin. Kuulemma kuitenkin saattaa tulla toisessa kohteessa pitkä sairaslomasijaisuus, otti tietoni ylös ja lupasi ilmoitella, lauantaina kuulemma se ratkeaa. Olisihan sekin jotain.
Tosi mukavan tuntuinen nainen oli, ainakin puhelimessa. Ensimmäisenä pyyteli anteeksi jos puhe on sössötystä, oli kuulemma juuri tullut hammaslääkäristä :) Ihan turhaan jännitin sitä ihmistä. Hyvä mieli jäi, vaikka en sitä paikkaa saanutkaan.
Kommentit