Sain itseni raahattua kaupungille heti aamusta, hain puheaikaa prepaidiin ja lisää lankaa. Jos edes yhden joululahjan saisi valmiiksi ennen joulua. Isän serkku sattui sopivaan aikaan vastaan ja kyyditsi sitten meikäläisen ihan kotiovelle saakka. Kahville ei kerennyt, vaikka olisin kiitokseksi keittänyt.

Äidillä on kuulemma enne joulua joku leikkaus, pyysivät josko voisin autella joulun laitossa, siivouksissa ym. Tokihan sellaisen lupasin. Tarkoittaa että hermot voi olla aika kireällä jonkun aikaa. Jouluksi kuulemma isän vanhemmat tulevat sitten tänne, se nyt melko varmaa jo, eli on tultava itsekin jouluksi tänne vanhemmille, pitämään seuraa ja passaamaan, kun äiti ei saa leikkauksen jälkeen tehdä mitään. Toivon vain että saadaan pidettyä rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Vaikka eilen jo olikin taas sanaharkkaa vanhempien kanssa. Minä en ilmeisesti koskaan opi sanomaan heille vastaan, en opi "puolustamaan" itseäni heidän sanojaan vastaan. Heidän edessään olen edelleen se pikkutyttö joka tekee aina niinkuin käsketään, mukisematta, etteivät vaan suuttuisi. Olen niin pettynyt itseeni. Mistä voisi ostaa halvalla selkärangan? Kalliiseen ei ole varaa.

Pitäisi taas alkaa väsäämään työhakemusta, netistä katselin että yhdelle koululle haetaan siivoojaa. olisi ihan vakituinen homma. Auttaisi paljon moneenkin asiaan jos sen saisi, mutta olen oppinut etten toivo liikoja. Silloin petyn vähemmän.

Mutta sen kun saisi, ei pääsisi kukaan sanomaan etten edes tee töitä.

Jos taas nukkuisi pari tuntia. Yö ei ollut niitä parhaimpia. Eikä olotila.