Uneton yö ei tuonut selvitystä oikein mihinkään, jokainen solu huusi ja rukoili unta mutta mieli ei suostunut lepäämään. Aamukymmenen aikaan katsoin vielä kelloa. No, nyt päivällä olen vähän torkkunut, kohta pitäisi lähteä kaupassa käymään, käyttää viimeiset rahat taas. En kyllä ole ihan varma mihin sen huikean summan sijoittaisin, on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Ehkä päätän sitten kun olen kaupassa.

Yritin kai eilen kysyä, miksi on niin helppo tehdä päätöksiä mutta niin vaikea pitää niitä. Saatan tehdä erittäin hyvän päätöksen tänään ja jo viimeistään huomenna olen rikkonut sen päätöksen tai lupauksen. En mielelläni lupaa muille ihmisille mitään, en ainakaan mitään mitä en täydellä varmuudella pysty pitämään. Itselleni teen lupauksia enemmän, ja aina petyn itseeni lisää. Enkä osaa antaa itselleni anteeksi sitä etten taaskaan pysty siihen mihin piti.

Tätä on tosi vaikea selittää, koska en taida täysin ymmärtää itsekään. Pää on taas kuin jossain sumussa, ei oikein tahdo tajutakaan juuri mitään. Pieniä selkeitä hetkiä välillä mutta sitten taas vaivun johonkin...tai...tuntuu että en edes tajua tekeväni jotain, toimin ikäänkuin robotti, enkä välttämättä illalla osaa sanoa mitä olen päivän aikana tehnyt vai olenko tehnyt mitään. Toivottavasti joku saa jotain tolkkua tästä selvityksestä.

Tuli soitto töistäkin, ensi viikolla lupasin taas mennä kolmeksi päiväksi. Kirjoitin kolmeen paikkaan muistiin sen, olen ihan varma että unohdan muuten senkin.

Väsyttää. Millä saisin ajatukset totaalisesti pysähtymään?