Nuorempi veli alkoi leipoa piparkakkuja, hän lupasi hoitaa sen puolen. Hän on hyvä siinä. Hyvää harjoitusta hänelle. Niin kuin ne kaikki sunnuntai-ateriat joita on meille väsäillyt. Muutamana sunnuntaina olen jäänyt niistä perhe-tapaamisista pois, koska en ole oikeasti jaksanut. Toivottavasti veli ei ole hirveästi pahoittanut mieltään, ei ainakaan ole millään tapaa sitä ilmaissut.

Mutta, monenlaisia niitä on nykyään, piparkakku-muotteja. Jostain hän oli löytänyt kamelin muotoisen muotin. Ja se aika isokin vielä. Muutaman teki sillä, sanoi ripustavansa ne aattona kuuseen. Kaikkea keksivätkin. Silloin kun minä olin nuori, niitä oli vaan tähtiä ja kukkasia ja possuja ja ukkoja ja akkoja.

Talo tuoksuu piparkakuille. Se tuo yleensä viimeistään joulumieltä. Mutta ilmeisesti sekään ei toimi ilman lunta. Maria tahtoo lunta nyt heti. Tahtoo tehdä lumilyhdyn ja lumiukon ja lumienkeleitä ja ja ja....

Sen sijaan Maria on imuroinut koko talon taas. Seuraavana lattianpesu olisi vuorossa. Ja olen saanut tehdä sen rauhassa, molemmat vanhemmat unten mailla. Nyt kahvitauko.

Hopola haastoi minut tarinoimaan. Ideana siis ottaa lause vähintään kolmesta seuraamastani blogista sekä haastajan blogista ja koota niistä tarina. Lisäksi on haastettava ne joiden lauseita on käyttänyt. Olikin muuten yllättävän vaikeaa. Mutta tässäpä nyt minun tarinani:

Maata peittää untuvainen lumipeite - ihan ohut, mutta kuitenkin. Lunta ja tunnelmaa. Aika tasapaksua ollut tässä muutamat päivät. Ei oteta paineita.

Haaste lähtee sitten Tessille, Marihaalle sekä Lumikille. Jos siis eivät haasteeseen ole vielä vastanneet.

Huhhuh, tekipä tiukkaa. Mutta tulipa tehtyä.