Huomenta.

Eilisilta menikin sitten ahdistuksen puolelle, jota purin sitten paettuani kotikolooni itkemällä tyynyn märäksi. On se jo kuivunut, ei huolta. Yö meni unettomana pyöriessä ja puoli neljän aikaan laitoin dvd:n pyörimään ja lakkasin edes yrittämästä unta. Vatsaan koskee vieläkin. Katselin vähän väliä kelloa että se tulisi tarpeeksi että voisin hiippailla koneelle.

Nyt olen juonut ensimmäisen mukillisen kahvia ja tuijotellut ikkunasta pihalle n. puoli tuntia. Kyllä se vaan vähäinenkin lumi antaa valoa.

Uusi aamu. Edessä taas pitkä päivä. On koottava itsensä ja jaksettava taas. Mutta kai tästäkin päivästä selvitään, kun eilisillastakin. Sisulla ja hammasta purren.

Jos kävisi pienellä kävelylenkillä ennen kuin nämä täällä heräävät.