Kotiutuneena ja nyt ei tarvitse tänä vuonna enää mihinkään lähteä. Heh, jotenkin kuulostaa hauskalta sanoa tuo, ei mihinkään enää tänä vuonna. Huominen toki vielä olemassa, mutta en tietääkseni mihinkään ole enää lähdössä, korkeintaa pihalle katselemaan raketteja illalla. Itse en sellaisiin uskalla koskea, räjähtävät vielä käsiin minun tuurillani, ihan itsekseen.

Niin, niistä kirjoista piti jotain. Eli kirpputorilta löytyi kaksi kirjaa, toisen sain kahdella eurolla ja toisen, paksumman, kolmella ja puolella eurolla. Tätä paksumpaa availin jo bussissa kun olin tulossa kotiin päin. Joskus aiemmin luin aina kaikki matkat, en silti koskaan sen takia ole pysäkin ohi vahingossa mennyt. Niin, sen paksumman kirjan on kirjoittanut Robin Hobb ja se on Näkijän tarun ensimmäinen osa, salamurhaajan oppipoika. En osaa vielä tuosta isommin kertoa, mutta kunhan saan keskityttyä kunnolla niin sitten. Illalla paremmin peiton alla yrittää lukaista ensimmäisen luvun vaikka, jos saisi sitten nukuttua kunnolla. Se toinen, kahden euron kirja, on Laura Palmerin salainen päiväkirja, ihan sillä ostin sen kun satuin näkemään ja muistin että Twin Peaks alkaa taas. Enkä ole kyseistä kirjaa koskaan lukenut, vaikka silloin kun vielä kirjaston kanta-asiakas olin, monesti teki mieli. Silti aina joku muu vei voiton. Nyt vihdoin saan sen jossain vaiheessa lukea.

Huomenna pitää kai yrittää valvoa pitkään(tai eihän se minulle mikään ongelma ole tähän saakka ollut), joten nukuttava varastoon jonkin verran. Olen luvannut veljien ja "siskoni" eli vanhemman veljen avovaimon kanssa iltaa istua.

Olen minä kaikenlaisia lupauksiakin miettinyt ja valinnutkin niistä jo sopivia, mutta niistä sitten vielä huomenna. Saa nähdä kuinka pitävät tällä kertaa ne päätökset. Olisi pikku pakko pitää, ainakin pari niistä. Mutta sen näkee sitten.