Onneksi sinne saa muistutuksia laitettua, tuli tarpeeseen. Eilen muistutti että isän äidin synttärit tänään. Täyttää 74. Ilman muistutusta olisin ollut tästäkin tietämätön ja muistamaton. Veljetkään kun eivät muistaneet. Informoin heitä asiasta ja samalla varmistin paikkani vanhemman veljen autossa, pääsen hänen kyydillään onnittelukäynnille. Harmittaa vaan kun ei ole mitään lahjaa viedä, eikä edes korttia. Ei hän mitään odota, tiedän sen, mutta kun minusta olisi niin mukava lahjoa vähän. Rakastan lahjojen antamista, vaikka vain ihan pientenkin. Viime vuosina jäänyt tuo todella vähälle.

No, pääasia kai on että pääsen paikalle, halaus saa sitten toimittaa lahjan virkaa. Toivottavasti osutaan paikalle sopivaan aikaan, niin että ei hirmu paljon väkeä ole yhtä aikaa. Kunhan veli heräilee nyt ensin jossain vaiheessa ja syödäänkin ensin.

Eilen illalla/yöllä vielä käänsin sängyn toisinpäin. Nyt mukavampi katsoa telkkaria makuulla. Ja ainoan omistamani pienen maton sijoitin sängyn viereen, ei tarvitse aamulla laskea varpaitaan kylmälle lattialle. Tai aamulla ja aamulla. Mutta silloin kun minulla on aamu. Ikkunat odottavat pesua. Jos sitten kevväämmällä. Täytyy siirtää ikkunan edestä iso laatikosto ja ennen sitä täytyy sen päältä siirtää telkkari johonkin hetkeksi. Se on sitten toisen ajan murhe.

Löytäisinköhän kaapista vähän jotain askartelutarvikkeita, jos yrittäisi itse väsätä jonkun kortin...katsotaan.