Noista sukulaisista kun ihmiset alkoivat puhua, voin kai jotain meidän suvusta kertoa minäkin. Nämä vain yksittäisiä tapauksia mutta suuri viha-kateus-uteliaisuus-mikälie-kirous on taidettu tämän suvun päälle langettaa jossain vaiheessa.

Meillä äidin puolelta suku hirvittävän sotaisaa. Tai no, lähinnä äidin sisarukset. Heitä ei pidä päästää yhtä aikaa mihinkään, ainakaan ilman valvontaa. Sota syttyy, lähes asiasta kuin asiasta. Ja kateellisia kuin mitkäkin.

Yksi esimerkki on parin vuoden takaa kun näiden sisarusten äiti siivoili kaappejaan ja huomasi ettei tarvitse enää yhtä paistinpannua. Vanhahan se oli mutta muuten hyvässä kunnossa. Yksi näistä sisaruksista oli auttelemassa äitiään joten hänpä päätti palkinnoksi lahjoittaa sen vanhan paistinpannun tälle tyttärelleen. Kun toinen tyttäristään sai tästä kuulla, alkoikin sellainen huuto ja mekastus ettei oikeasti uskoisi. Hänellekin jotain kun kerran toinenkin sai. Hyvä ettei käynyt äitinsä kaappeja tonkimassa heti seuraavana päivänä, löytääkseen jotain itseään miellyttävää. Ja siis nämä ihmiset ovat aikuisia. Tai pitäisi olla. Hirveä tappelu paistinpannun takia. Vanhan paistinpannun.

Muttei tuo ole ainoa juttu, kaksi sisaruksista olivat niin pahoissa riidoissa että kun toinen sairastui syöpään, toinen oikein toivoi tämän kuolevan siihen, että pääsisi eroon. En tiedä mistä heidän riitansa alkunsa aikoinaan sai, mahtoivatko itsekään enää muistaa, mutta sekin riita jäi sopimatta kun tämä toinen oikeasti kuoli siihen syöpään. Toinen ei ilmaantunut hautajaisiin.

Yhtenä vuonna oltiin viettämässä koko suku yhteistä juhannusta sukumökillä. Sen lisäksi että pari yksilöä oli hukuttautua järveen ja yksi juosta kokkoon, kaksi näistä oli oikeasti repiä silmät toistensa päistä. Miksi? Koska toinen oli kuulemma saanut viettää sillä mökillä perheineen aikaa päivän verran enemmän kuin toinen.

Yhtenä toisena juhannuksena en ollut sillä mökillä kun olin oppinut edelliskerrasta että se ei ole kivaa. Sen juhannuksen vietin yksin kotona. Jostain siellä sisarukset taas tappelivat, yksi hakkasi toisen pahasti sairaalakuntoon. Tähän en tiedä syytä.

Tällä hetkellä ainoastaan yhdellä näistä sisaruksista(joita on vielä jäljellä 5) on kaikkien yhteystiedot. Kilvan jaksavat kieltää antamasta puhelin numeroitaan toisilleen. Eivät ole missään tekemisissä. Jos jossain sattumalta osuvat vastakkain, ovat kuin eivät tuntisikaan toisiaan. Kunnes taas jonkun mielestä joku on saanut joltain enemmän kuin muut, sitten on taas täysi sota päällä ja viestit kulkevat tämän yhden kautta.

Ja sitten uteliaisuus. Onneksi eivät tiedä nykyistä puhelin numeroani. Vaihdan sen heti jos saan kuulla sen jotain kautta vuotaneen tuohon uteliaiden, kateellisten sotaisien ihmisten joukkoon. Se tosin ei heitä pysäytä että eivät voi esim. minulle suoraan soittaa ja udella asioita. Tämän yhden kautta jolla on kaikkien sisarustensa numerot kulkee kyllä tieto kaikesta mitä teen ja mitä en tee. Ja tämä yhteystietojen haltia taas saa tietonsa äidiltäni. Ja minä saan äidiltä tietoa siitä miten suvun mielestä pitäisi olla ja elää. "Sinun pitää..." "Mikset voi olla niin kuin..." "Etkö ymmärrä ettei noin saa/voi tehdä?" Tai sitten tämä heidän kaikkien lemppari: "Oletko sinä tosiaan noin tyhmä/idiootti/saamaton/(lisää itse sopiva negatiivinen adjektiivi)" Ja nämä ihmiset eivät siis ole välttämättä ede nähneet minua 5-10 vuoteen.

Entäpä heidän äitinsä sitten? Ei osaa sanoa ei kenellekään heistä ja nämä sisarukset vuoroin käyttävät tätä ihmistä usein aika törkeästikin hyväkseen. En yhtään ihmettele ettei heidän äitinsä aina oikein ole ihan täysin tässä maailmassa. Minäkin pakenisin pääni sisäiseen maailmaan mieluummin.

Isä sanoo usein että on se hyvä että hänellä ei ole kuin yksi sisko jota hän näkee ehkä kerran vuodessa ja jonka kanssa ei muuten tarvitse isommin tekemisissä olla. Ei kuulemma tarvitse tapella.

Minä taas olen päivä päivältä onnellisempi siitä että meillä on veljien kanssa niin ihanat välit. En olisi ikinä tullut toimeen senkään vertaa mitä olen toimeen tullut jos heitä ei olisi olemassa. Ja pidän huolta siitä että he tietävät sen. Mitä enemmän pystyn pysymään muusta suvusta erossa sen parempi. Samoin sanovat veljet. Osansa tuosta ovat saaneet hekin.