Kuinka ollakaan, viime yönä ei taas nukuttanut, joten aloin selvittää jälleen yhden kaapista löytyneen pahvilaatikon sisältöä. Lisää kirjeitä, nämä n. 6-7 vuoden takaa.

Kuinka ollakaan, aloin lukea niitä ennen pois heittämistä. Enkö oikeasti koskaan opi? Entistä kurjemman olon tuosta saa.

Kuinka ollakaan, yö meni aika pitkälti muistelemiseen ja itkemiseen. Neljän aikaan vielä katsoin kelloa.

Kuinka ollakaan, heräsin jo kuuden aikaan. Sinä aamuna kun on antanut itselleen luvan nukkua. Eihän sitä silloin.

Eipä minulla muuta tällä kertaa. Tai ehkä olisikin, mutta ei tuo ajatus kulje. Kuinka ollakaan.