Tarvitsen varmaan kuulolaitteen tai jotain. Pidän edelleen puhelimessa herätystä päällä, aamuseitsemältä piti nousta tänään. Kuulemma alakertaan saakka kuuluu kun kello alkaa soida. Itse en siihen herää vaikka nukun samassa huoneessa. Tänäänkin nousin vasta kymmenen jälkeen. No, nukuin kyllä silti vain n. 5 tuntia mutta kuitenkin.

Eli se siitä Suureen Kaupunkiin lähdöstä. Onneksi ei mikään hirmu pakollinen juttu ollut, pääsee sinne jonain muunakin päivänä, mutta silti. Tänään ei enää kannata lähteä, puolenpäivän jälkeen siellä aina ihan liikaa väkeä liikkeellä, siksi aina mieluiten aamulla yritän sinne päästä.

Lähikaupunkiin menen tänään, vähän myöhemmin. Kaupasta maitoa ja leipää ainakin. Ja huomenna en lähde mihinkään. En edes yritä lähteä. Se jää kuitenkin yritykseksi. Katsotaan sitä joskus toiste.

Leffoja on nyt katsottavana, 4 kauhusellaista. Yksi on lainassa veljen avolta, loput kolme omia. Ostin makuunista, kun sain kahdella eurolla kipale. Eli ihan heti ei pitäisi tarvita niitä lisää. Jännä ristiriita. Usein öisin kun makaan valveilla, kuuntelen narinoita nurkista ja olen koko ajan enemmän ja enemmän varma että selän takana on joku. Etten olekaan kotikolossani yksin. Hyvä kun hengittää uskallan, sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Lopulta pakotan itseni kääntymään ja katsomaan selkäni taakse. Olen niin varma että siellä on joku että kun näen ettei siellä ketään olekaan, säikähdän niin että olen lähellä saada sydänkohtauksen. Mietin vaan, että tarvitsenko muka oikeasti vielä kauhuleffoja? Silti olen koukussa niihin.

Olen omituinen.