Jännä juttu, kello on puoli yksitoista illalla ja tekisi mieli lähteä ulos. Vaikka siellä taas hirmu pimeää ja hiljaista. Mutta voisi ottaa sellaiset vanhanaikaiset korvalappustereot mukaan. Sellaiset mihin laitetaan sisälle vanhanaikainen kasetti. Minä niin vanhanaikainen. Olisin varmaan jo lähtenyt, mutta kun siitä on niin paljon vaivaa.

Nimittäin pitäisi etsiä jostain vinttikomerosta takki, kun tuo aiempi joutaa roskiin. Olen onnistunut joskus jotenkin saamaan siihen reiän joka sitten on aikojen saatossa(onpa hienosti sanottu) vain suurentunut ja suurentunut, eikä siitä takista enää paljon iloa ole. Mutta kun kaikki pitää käyttää loppuun asti. Kaiken päälle onnistuin vielä eilen polttamaan siihen uuden reiän. Olin niin ajatuksissani tuolla ulkona sätkän kanssa, etten edes huomannut sitä kipinää tai jotain mikä takilleni tipahti. Huomasin vasta siinä vaiheessa kun savu alkoi nousta. No ihan pieni reikä takkiin vaan tuli, mutta ei se silti kiva ole. Ja muutenkin kun rikki. Se siinä vaan harmittaa että se on ainoa omistamani takki josta oikeasti pidän, minun lemppari. Muttei siitä enää kalua saa. Ja koska en viitsi enkä jaksa alkaa nyt etsiä uutta takkia vintiltä tai jostain, missä lieneekään tallessa, niin unohdetaan nyt se ulkoilu sitten tältä yöltä. Niin juu, ja taitaa olla parempi opetella polttamaan ensin ja sitten vasta vaipumaan omiin maailmoihinsa.

Nukkumaanmenoaikakin taas oli ja meni. Oikeasti olisi pitänyt jo pitkän aikaa olla unten mailla. Väsyttää vietävästi. Mutta ei huvita mennä petiin, kun tiedän sen menevän vaan pyörimiseksi. Tiedän satavarmasti että en taas pääse uneen ennen kahta ainakaan, vaikka kuinka väsyttäisi. Ärsyttävää.