Juhlat menivät mukavasti, silloin ei paikalla enää ollut muita onnittelijoita kuin me kolme. Oli ihan kiva käydä. Ja nähdä heitä pitkästä aikaa. Lähteminen vaan on tosi vaikeaa. Ja väsyttihän tuo. Juhlien jälkeen kotiuduttuamme halusin olla hetken aikaa ihan vaan itsekseni, omissa oloissani.

Niinpä linnoittaiduin kotikoloon lukkojen taakse, vadin verhot ikkunoiden eteen, sammutin valot ja katsoin kauhuleffan. Oli yksi parhaista näkemistäni elokuvista. Ei mitään verellä ja suolenpätkillä mässäilyä, silti niin pelottava että ihme jos nukun ilman valoja ensi yönä. Ihanaa kiduttaa itseään noin hyvillä elokuvilla, sellaisilla jotka saavat oikeasti yhtäkkiä hyppäämään melkein metrin ylöspäin säikähdyksestä. Harvemmin vaan tulee vastaan sellaisia leffoja joissa ei olisi verta ja suolenpätkiä mukana. Niistä en isommin pidä. Paremman puutteessa menevät kyllä nekin.

Jospa nyt sitten kahvia vielä ja katsotaan jos vaikka saisin muut innostumaan pelaamisesta. Jääneet peli-illat taas vähiin. Joko muut ovat liian väsyneitä tai eivät vain viitsi muuten vaan pelata, tai sitten minä olen liian väsynyt tai en muuten vaan viitsi pelata. Katsotaan nyt.

Hauskaa lauantain jatkoa kaikille.