Eilen palelin koko illan kotiuduttuani. Ihan vähän vaan. Pakkasta kuitenkin oli melko paljon ja kun onnistuin käyttämään loppuun sen ainoan kunnollisen talvitakkini, niin piti sitten ottaa käyttöön ohuempi takki. Se ennemminkin keväällä ja syksyllä tarkoitettu käytettäväksi, mutta kun vaihtoehtoja ei ollut. Nyt en ole mittaria edes vilkaissut joten en tiedä pakkastilannetta, mutta ikkunasta katsoen näyttää kylmältä. Onneksi tänään ei tarvitse lähteä minnekään.

Eilinen reissu meni ihmeen hyvin. Inhoan, pelkään ja jännitän hirvittävästi tuollaisia reissuja, joten helpotus oli suuri kun pääsin kotiin. Siltä osin asiat näyttäisivät olevan nyt vähän paremmin, tai no, paremmin ja paremmin. Minusta on nyt taas ilmeisesti sitten tullut se mitä vanhemmat halveksuen kutsuvat laiskaksi sossupummiksi. Mutta eihän sitä tarvitse kertoa heille. Itse hyväksyn sossussa käymisen muilta huomattavasti helpommin ja paremmin kuin itseltäni. Vuokrarästit ja sähkölaskunkin lupasivat sitä kautta hoitaa, sanoi täti vielä että eihän tämä nyt niin paha juttu ole, kun on niin pieni vuokra. Minusta ihan tarpeeksi paha silti. Huomiseksi lupasi laittaa vähän rahaa tilille, että saan jo viikonlopuksi ruokaa jääkaappiin. Se onkin kyllä taas aika tyhjän oloinen, ei kannattaisi pitää päälläkään koko laitetta. Mutta toisaalta, ei ole ruokahaluakaan isommin. Eikä se välttämättä paha asia. Ei pääse lihomaan tästä. Jos vaikka laihtuisi kun lakkaisi syömästä kokonaan. No ei kai. Mutta sen verran helpottaa että saan bussikortin ladattua, niin voin lähteä katsomaan jostain halpaa talvitakkia. Ja muutenkin pääsen joskus johonkin, jos sattuu huvittamaan.

Eilisen jälkeen olin kyllä ihan poikkipuhkiloppuväsy. Jotenkin sinnittelin iltakahdeksaan saakka, sen jälkeen en tiedä ympäröivästä maailmasta mitään. Kymmenen tunnin unet, ihme minulle. Ehkä se vaikutti kun ei ihan kaikkia asioita tarvinnut murehtia viime yönä enää. Kyllä se vielä kostautuu. Pitää nauttia nyt siitä että on saanut nukuttua, pian on kuitenkin taas jotain niin ettei onnistu millään saamaan unenpäästä kiinni. Kohta menee taas jotain pieleen. Olen siitä varma.

Olen oppinut odottamaan aina pahinta.

Lisäystä klo. 9.37.

Noniin. Arvasinhan että jotain menee pieleen kuitenkin. Ajattelin joutessani pestä pyykkiä, kun kerran vanhempien kone oli vapaana(hyvä että saan sitä käyttää, kun itselläni ei ole sellaista eikä edes mähtuoso kämppääni sellainen). Ihan normaalisti laitoin pyykit koneeseen ja koneen päälle. Sepä alkoi pitää ihan hirvittävää ääntä, kamalaa kolinaa jne. Katsoin parhaaksi sammuttaa sen jotta en herättäisi talon isäntää, hän menee kuitenkin yöksi töihin. Koko kone ei suostu aukeamaan edes enää. Jippii, taisin sitten hajottaa senkin. Ei pitäisi koskea koskaan yhtään mihinkään.

Sanoinhan että jotain vielä menee pieleen.