Kotiuduin juuri lähikaupungista. Kävin mtt:ssä ja ensimmäistä kertaa tuntui että oikeasti osasin puhua siellä asioista. Melkoinen ahdistus oli lähtiessä, ajattelin että enhän osaa puhua mitään siellä ja pitävät ihan tyhmänä ja jos aukaisen suuni niin sitten vasta tyhmänä pitävätkin jne jne.... Mutta yllätyksekseni osasinkin puhua. Lapsuudesta, siitä millaista oli silloin, miltä tuntui, miten se vaikuttaa nykyäänkin se kaikki...ihan kaikkein pahimpia asioita en vieläkään osannut kertoa, mutta sain aika paljon puhetta aikaiseksi. Ensimmäisen kerran tuntui että siitä oli jotain hyötyäkin, siellä käymisestä. Lähtiessä ahdistus oli poissa. Hengitin vapaasti.

Innostuin jopa tuhlaamaan, kävin kaupassa ja löysin yhden ihanan sinisen puseron ja yhden yhtä ihanan purppuran värisen takin. Vähän juhlavampaa tyyliä kuin mitä yleensä pidän, mutta tykkäsin niistä hurjasti. Olihan ne ostettava vaikka yhteishinnaksi tulikin vähän yli 50 euroa. En normaalisti niin paljon kerralla tuhlaa, mutta nyt...no, puolustelin itselleni ostoksiani sillä että sen rahan olisi voinut käyttää paljon huonomminkin.

Illalla menen vanhemman veljen ja avonsa kämppään, pienet illanistujaiset, kun avo muuttaa nyt viikonloppuna kokonaan tuonne veljen asuntoon. Ikään kuin pikku "tuparit" sitten tiedossa illalla. Ja ajattelimme jos tuntuu siltä että jaksaa niin voisi käydä katsomassa tuota kylämme ainoaa kaljakuppilaa. Se oli remontissa jonkin aikaa, ajattelimme käydä katsomassa mitä siellä on tehty muutoksia. Ja minua kiinnostaa erityisesti se, onko jukeboksi vielä paikallaan vai ovatko pois heittäneet sen. Jos ei ole jukeboksia, en tule siellä enää koskaan luultavasti käymään. Sen laitteen takia minä siellä olen käynyt, soittamassa musiikkia.

Mutta jos nyt söisi jotain, lähdin taas pelkän kahvin voimalla liikenteeseen, ja vaikka pienet päivätorkut. Silmässä ei enää mitään tulehdukseen viittaavaakaan. Mikä lie oli joku pikatulehdus-juttu tai jotain.

Kivaa perjantaita kaikille.