Näin pitkästä aikaa unta, eikä se ollut tällä kertaa edes painajainen(tai ei ainakaan tuntunut siltä) vaikkakin mielestäni aika outo. Olin jonkin järven rannalla ja lähdin soutelemaan, etsin ikäänkuin jotain sieltä järvestä, löytämättä kuitenkaan. Tulin takaisin rannalle, jossa eräs terrieri tuli luokseni ja minä olin valtavan iloinen, koska olin luullut kadottaneeni sen ikuisiksi ajoiksi. Myös se terrieri oli iloinen nähdessään minut taas. Sitten olin taas lähdössä järvelle soutelemaan ja etsimään jotain. Ja kaikki toistui siinä unessa, koko ajan. Lähdin järvelle, tulin takaisin, kohtasin sen terrierin ja sitten taas alusta uudelleen. Hmm... Oikeassa elämässä en tunne yhtään terrieriä eikä minua saisi veneeseen edes kirveellä uhaten. Outoa.

En taaskaan herännyt kellon soittoon. En ole herännyt siihen aikoihin. En vaikka tässä uudessa puhelimessa onkin kovempi herätysääni. Tarvitsisin varmaan yöksi jonkin kuulokojeen tai jotain, niin ehkä sitten heräisin kun kello soi.

Onpa tosi mielenkiintoista tekstiä taas. Ehkä voisin kertoa vielä että herättyäni suuni oli kuiva kuin...kuin...no vaikka Saharan autiomaa. En tosin ole siellä koskaan käynyt joten en kai oikeasti voi tietää. Joka tapauksessa hoidan asiaa menemällä kahville. Kun en näköjään osaa tätä tänne kirjoittamistakaan enää. Jatketaan sitten kun taas osaan tai sitten kun en osaa mutta tekee mieli kirjoittaa jotain.