Eilinen suunnitelma itsesäälissä ja -inhossa rypemisestä vaihtui aika yllättäen. Nuorempi veli halusi mennä taas laulamaan karaokea, mutta ei halunnut mennä yksin, joten vääntäydyin mukaan. Tapasin sitten erään tutun, jonka kanssa olen halunnut jutella ja saada muutamia asioita selviksi mutten ole uskaltanut tai kehdannut mennä käymään kylässä. Eilen sitten rohkaistuin ja kävin kysymässä voisinko karaoken jälkeen jutella hänen kanssaan. Hän nyökytteli päätään ja niin sitten illan jälkeen käppäilimnme hänen asunnolleen jossa juttelimme lähes koko yön. Olisin aikanani toivonut että meistä voisi tulla jonkin asteisia kavereita tai ehkä jopa ystäviä, itseasiassa luulinkin jo niin käyneen mutta sitten kaikki asiat vaan menivät jotenkin ristiin ja no, väliin mahtuu monta väärinkäsitystä jotka muunmuassa saimme nyt selvitettyä. Toiveeni ei käynyt toteen, sen kumpikin yhteisymmärryksessä lopulta totesimme. Kumma kyllä se ei harmita niin paljon kuin olisin luullut. Itseasiassa helpottunut olo, kun saatiin asiat selvitettyä, vaikka tulos olikin mikä oli. Inhoan selvittämättömiä asioita, arvailuja siitä että mahtaako jokin asia oikeasti olla noin vai onko tässäkin joku väärinkäsitys jne jne. Ja vaikka tiedän ettei pitäisi, aina kun jokin asia menee pieleen yhä vähenevissä ihmissuhteissani, alan sättiä itseäni oli syy minussa tai ei. Jos syy ei oikeasti ole minussa, etsin jonkun syyn itsestäni ja väitän itselleni että nyt tuo ihminen inhoaa ja vihaa minua koska tein tai sanoin noin. Uskottelen sitä niin kauan että lopulta olen asiasta täysin vakuuttunut. Ja sitten inhoan ja vihaan itseäni vielä enemmän siksi että tuo ihminen inhoaa ja vihaa minua. Inhottava kierre. Onneksi tuo asia nyt kuitenkin selvitetty ja tiedän varmasti että tämä tuttu ei inhoa ja vihaa minua ja että voimme jatkossa moikata jos satutaan vastakkain vaikka kadulla, vaikkei mitään muita sanoja koskaan vaihdettaisikaan.

Olipahan selitystä, ottaakohan tuosta kukaan taas mitään selvää? No joka tapauksessa sen verran huojentunut ja helpottunut olo nyt, että itsesääli ja -inho-ilta on siirretty tulevaisuuteen myöhemmin tarkemmin ilmoitettavaan ajankohtaan. Taas yksi asia poissa mieltä painamasta. Kunpa osaisin useammin kerätä tarpeeksi rohkeutta mennäkseni selvittelemään asioita. Sitä minun on vielä opeteltava, ja paljon.