Tuppasin itseni nuoremman veljen mukaan kun hän lähti kirpputorille. Muuten hän olisi mennyt moottoripyörällä, mutta koska aloin ängetä mukaan, hän joutui lainaamaan isältä autoa. Ei hän siitä näyttänyt pahastuvan, mutta kuitenkin. Löysin taas uuden kirjan, 80 senttiä maksoi, Stephen Kingin kauhun vuodenajat. Hyllyyn muiden joukkoon odottelemaan lukuvuoroa. Veli osti kahdella eurolla kivan näköisen pitkän takin, ihan uuden näköinen.

Kotikolossa odottelee iso laatikollinen vanhemman veljen leffoja, sanoi että saisin penkoa niitä ja katsoa mitä haluaisin ostaa. Loput kuulemma lähtevät kirpputorille joskus. On ainakin tekemistä kun käyn niitä läpi.

On pysyttävä liikkeessä, tehtävä koko ajan jotain jotten ala vatvoa taas ikäviä asioita päässäni. Taivaalla synkkiä pilviä, enteilevät sadetta. Rakastan sadetta. Pääni sisällä alkavat pilvet myös kasautua, vetää mieltä synkäksi. Siksi tehtävä koko ajan jotain, ettei ehdi ajatella. Mieli tekisi oikeasti vain nukkua, mielellään vaikka puoli vuotta putkeen, sitten voisi herätä ja katsoa että kannattaako nousta ylös vai jatkaako unia.