Tulipa touhuttua taas. Tuntui niin tyhmältä istua vaan koko ilta koneen ääressä katsomassa jotain nettitv:tä. Alkoi kyllästyttää. Niinpä tartuin imuriin ja imuroin koko kotikolon taas pitkästä aikaa. En jättänyt sitä kuitenkaan siihen. Seuraavaksi pesin ikkunat. Ihmeiden aika ei ole ohi. Nyt niistä näkee jopa ulos. Sitten vasta melkoisen päähänpiston sain. Päätin yhtäkkiä siirtää huoneessani ikkunan edessä olleen kirjoituspöydän pois. Aikani mietin että minne sen sitten raahaan ja ainoa ratkaisu jonka keksin oli raahata se keittiöön. Nyt siis keittiössäni on kaksi pöytää. Se on oikeastaan ihan hyvä, koska tuntuu että varsinainen keittiön pöytäni on kovin pieni. Sekin ongelma ratkesi. Seuraavaksi raahasin vähän pienemmän pöydän, jonka sain vanhemmalta veljeltä kun muuttivat, nurkasta jossa se on ollut kunnes keksin sille paikan, keskelle huoneen lattiaa. Siihen se sopii todella hyvin ja silti jää liikkumatilaakin. Ja nyt ikkunan eteen mahtuisi pari nojatuolia tai pieni, kahden istuttava sohva. Kun vaan olisi rahaa sellaista hankkia.

Jossain vaiheessa tuota urakkaani pysähdyin hetkeksi pitämään taukoa ja mietin hiljaa itsekseni että kaikkea sitä ihmisen mieleen tuleekin. Mutta nyt kun kaikki on valmiina, olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen että sain sen tehtyä. Pieni huoneeni näyttää nyt ihan erilaiselta. Ihanaa, piristävää. Pakko sanoa: Hyvä minä!

Nyt suoriuduttava suihkuun ja sitten pikkuhiljaa yritettävä nukkumista. Tämän aamuinen pommiin nukkuminen toi mieleen että ainakin ennen yhdeksää on hyvä yrittää nukkumaan. Jospa huomenna heräisi ajoissa.