Tänään näköjään ärsyttää kaikki. Tekisi mieleni huutaa täysillä. Jos ei kuitenkaan, isä on ollut yön töissä ja nukkuu nyt.

Joka ainoa kirjoitusvirhe saa minut mielessäni kiroamaan näppäimistöä vaikka minähän tässä virheitä teen. Yritän olla heittämättä koko konetta lattialle. Hiiren melkein heitin jo kun se ei suostunut toimimaan kunnolla, ei pattereiden vaihdon jälkeenkään. Onneksi oli järkeä edes vähän päässä enkä heittänyt sitä.

Tekisi mieleni oikeasti heittää jotain suurta, raskasta, helposti hajoavaa ja kallista päin seiniä. Ajattelin myös hiljaa mielessäni että jos veli ei lopeta tuota selän takana ravaamista, niin kohta lyön ja lujaa. En toki ääneen sitä sanonut, enkä ole ikinä häntä lyönyt enkä voisikaan...luulisin. Toivottavasti en. Hyvä että hän päätti lähteä omaan kämppäänsä. Jokainen ääni saa minut melkein karjumaan, vaatimaan että kaikkien on oltava hiljaa eikä nurkat saa narahdella, mutta kielläpä nurkkia narahtelemasta. Se olisi sama kuin jos kieltäisi lintua lentämästä.

En tiedä mistä tämä taas tuli ja miksi siitä täällä kerron taas, mutta kuitenkin. Ja jos löydän kännykkäni(jonka kadotin aamulla), voin heitellä sitä niin kauan että helpottaa. ´Tai sitten voisin viskata sen suoraan järveen. Mitä minä silläkään teen? Yritän keksiä lisää tavaroita joita heitellä ja hajottaa. Pakko saada hajottaa jotain tai muuten...