Vaikka päivä alkoikin taas tavallisen epämukavasti eli nukuin pommiin, oli se silti ihan mukava päivä. Johtuuko siitä että on perjantai vai mistä, en tiedä. Kukaan ei nurissut ja narissut töissä. Ihanan rauhallista ja todella mukavaa. Kaikki tuntui menevän ihan nappiin.

Edes se kun töistä lähdettäessä tajusin että olin jättänyt avaimet kotiin eikä ketään ollut kotona ei saanut minua hermostumaan. Työkaveri kutsui luokseen kahville, istuskelimme pari tuntia pihalla katsellen kolmen ihanan koiran toilailuja ja joimme kahvia, juttelimme, rentouduimme. Hetki sitten hän kuskasi minut kotiin.

Minun piti lähteä töiden jälkeen kauppaan, mutta kun rahapussi oli kotona lukkojen takana en päässyt. Sekään ei tunnu harmittavan, ehtiihän sinne kauppaan. Ei haittaa vaikka en aamulla ehtinyt syödä mitään, en ehtinyt ottaa eväitä mukaan enkä vieläkään ole muruakaan syönyt tälle päivälle. Maha mouruaa mutta ei haittaa.

Jos kohta katsoisi aikatauluja, että vieläkö pääsen kauppaan tänään. Jos en pääse, en pääse. Mikä tämä tällainen päivä on, kun mikään ei harmita? Olkoon mikä on, minä nautin tästä nyt.