Eilinen oli henkisesti todella raskas päivä. Mitään erityistä ei tapahtunut mutta silti, jostain syystä, kaikki tuntui liian hankalalta, raskaalta, kurjalta. Päätin eilen luopua eräästä suunnitelmasta koska tajusin ettei siitä tule mitään, ei ainakaan nyt. Petyin itseeni aika pahasti taas. Ja inhoan jälleen itseäni. Sekö sitten on jotain uutta?? Ei todellakaan. Myös muutama muu ihminen tulee minuun pettymään kunhan kuulee etten aio suunnitelman mukaisesti enää jatkaa. Inhoan olla pettymys.

Eilen illalla itkin itseni uneen. Nytkään eivät kyyneleet ole kaukana. Miksi kaiken pitää olla niin vaikeaa?