ja aika pahasti...itse asiassa tosi pahasti. Tahtoisin vain kaivautua peiton alle koko loppuelämäkseni jonka en toivo olevan kovinkaan pitkä. Miksi ihmisen pitää olla näin tyhmä? Miksi ihminen ei osaa pitää turpaansa tukossa? Ainakaan minä en osannut taas viime yönä. Huhhuh, "siskon" veli sai minusta ihan kamalan kuvan ensi tapaamisella. Oikea kuvahan se on, olen kamala inhottava idiootti. Mutta ei sitä olisi tarvinnut heti näyttää.

En halua herätä enää huomenna. En koskaan. Miksi kukaan ei esim. aja rekalla päälleni kun kuljen kadulla? Itse kun en pysty itseltäni edes henkeä ottamaan.

Lisäys klo. 15.44.

Osasyy tämänhetkiseen mielentilaan on se että eilen sanoin irti erään "kaveruussuhteen". Lainausmerkit siksi että tajusin lopulta ettei se ollut oikeaa kaveruutta. Ei hänen puoleltaan. Inhottaa sanoa näin, mutta tajusin lopulta että on pakko ajatella tässä asiassa itseäni. Silti koko ajan masentaa ja itkettää....kaipaan sitä ihmistä jo nyt aivan älyttömästi vaikka toisaalta tiedän että näin on parempi, että jos en olisi tehnyt näin, kyseinen ihminen olisi lopulta rikkonut minut lopullisesti korjauskelvottomaksi. Tiedän että tämä sattuu aikansa ja menee ohi aikanaan, mutta silti, juuri nyt tuntuu todella pahalta ja mahdottomalta ajatus, että elämä jatkuu. Onko siinä mitään järkeä että kaipaa ihmistä, jonka tietää vain satuttavan?